Tai, no... lievää vähättelyä. Ehkä parikymmentä muuttujaa oli matkan varrella. Mutta paljon myös oppi asioita! Juottamisesta lähinnä. Vaikken minä siitä juur mitään tajua vieläkään. Mutta tiedänpähän vain, että saumat voi poksahdella auki ja hopealangat sulaa & kimpoilla ympäriinsä ja edellinen juotos voi sulaa viereen uutta tehtäessä ja pihdeilläkän ei välttämättä kannata juotettavia osia kovin puristella. Ja että sitä juotteen sulamislämpötilaa voi tällainen keltanokka kyllä miettiä ja koettaa hifistellä sillä, mutta ammattilainen käyttää vain yhtä ja pelaa siinä olevan parin-kolmen asteen pelivaralla semmoset 97 juotosta samaan helyyn.
Nöyryyden oppitunteja.
Kivi, labradoriitti, halkesi silloin viikko sitten. Halkeaman kohtaa tukemaan tein kaksi toisiinsa juotettua pikkulehteä. Alun perin olin suunnitellut riipukseen vain yhden ison lehden suojaamaan kivessä olevaa epätasaisuutta. Ripustuslenkin tein hopeaputkesta, jota peittämään tein myös lehden. Putken ja lehden juotosvaiheessa tuli sitten pari muuttujaa...
Riipuksen tausta lopulta onnistuneiden juotosten jälkeen. Järjettömän kaunis, mielestäni.
Uutena työnä aloitettiin sormuksen ja kruunuistutuksen tekeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti