maanantai 16. lokakuuta 2017

Sata kompassiruusua





Sattui spooky-juttu perjantaina. Eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölle heitin, että tilaapa vaimollesi meidän koulun kultasepiltä koru. Oitis ottautui asiaan, piirsi paperille kuvan ja kysyi tekisikö meidän koulun sepät hänelle 100 kaulakorua - kompassiruusuja.
 Näytin sitte kaulassani roikkuvaa. Oli koekäytössä eka kertaa..


Oli muuten ihan vakavissaan sen tilauksen kanssa. Joten voipi olla lähiaikoina osuuskunnalla hommia! Ja ihan oikeesti myös pitkälle tulevaisuuteen, jos homma hoituu hyvin ja ottaa muutenkin tuulta alleen.

Saiskohan tästä provikoita ... :D

torstai 12. lokakuuta 2017

Vaatii vielä viilaamista

Kompassiruusu, elämänpolku, voimaeläin/symboli-idea. 


Keskeneräisenä rouhea. Eipä pitäs liikaa silotella. Mittasuhteet paremmat keskeneräisessä. 


Eikö!


Siellä saukko laulaa kalalleen: " Ei polku tää vie mihinkään..."

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syysloma lähenee



Tie kultasepäksi on täynnä vaaroja ja verisiä yhteenottoja.



Ensimmäinen tehtävä suoritettu ja esitelty. 


  


Synttärilahjan kehittelyä





Päivän posti...


Hyvä on, tunnustan - KUINKA TYHMÄ voi ihminen olla!!?? 
Sankarittaremme on viime kuukausina innostunut ottamaan itsestään kuvia.
Tästä säikähtäneenä hän eräänä varhaisena maanataiaamuna latasi puhelimeensa sovelluksen, jolla hän näkee todellisen nopeutensa - ja lähti varhain aamuyöstä ajelemaan kohti Sastamalaa. Koko matkan hän piti nopeutensa vakionopeudensäätimellä sallituissa rajoissa, mutta Korvpilahdella hän kokeili nopeuden tiputtamista cruiserin miinus-toiminnolla. Tuosta kokeilusta sankarittaremme maksoi 170 euroa. Ylinopeutta 7 km..
Kaksi viikkoa myöhemmin sankarittaremme lähti jälleen aamuyöstä kohti Pirkanmaata. Käytti jälleen puhelimensa sovellusta. Piti sormensa lähellä cruiserin off-toimintoa ja  jalkansa lähellä jarrua. Korpilahden 60-rajoistuksen lähestyessä sankaritartamme alkoi jännittää ja hän keskittyi kovasti ajaakseen sallittua nopeutta. Mutta ei onnistunut! Kamera räpsähti. Puhelimen sovelluksen lukemat 66km/h. Sankarittaremme rähähti nauramaan; " Kuinka tyhmä voi ihminen olla!?"


torstai 5. lokakuuta 2017

Pyykkäystä ja pohdintaa

Tilannehan on nyt niin, että pitäis synttärilahja tehdä. 
Hieno idea (aika moneskin jo) - kompassiruusu. Siis silleen kolmiulotteisena ja kaksipuoleisena. 

 

Nojuu, on hieno idea, mutta on kohtuullisen haasteellinen väkrätä hopeasta. Testailtu on. On tehty kartongista mallikappale. On todettu ettei toimi. On tehty toinen. On todettu ettei toimi. On tehty kolmas ja todettu taas... On kysytty opelta ja saatu kuulla, että hankala on. On ksytty toiselta opelta ja saatu kuulla, että hankala on - pitää tehdä paloista ja sitten on vielä tosihankala. 

Tähänkö se tyssää?

 Aloitin kuitenkin yhden version paksusta hopealevystä - että jos siihen sitten vähän viilaisi muotoja. Sahanterät vaan räpsähteli ja kirosanat sinkoili siinä projektissa. Hyvä sahaus- ja viilausharjoitus, ellei muuta. Katsotaan, jatkanko työstämistä vai tuleeko tästä uudesta ideasta parempi.Nimittäin tapettuani kaikki luokan sahanterät, piti lopulta luovuttaa ja lähteä kotiin.

Ihan eksyksissä.


Sudennälkäisenä poikkesin kuitenkin paikalliseen pikaruokalaan ja ruokaa odotellessani hahmottelin kassakuittiin uuden idean.

  Tämä voisi toimia!



Tulin ottaneeksi asian puheeksi Rhino-tunnilla ja Harrihan lopulta näytti, kuinka komiulotteinen kompassiruusu tehtäisiin ja kuinka se saadaan hajotetuksi palasiin. 

Paras opettaja ikinä! 
 
Mutta - miten ihmeessä nuo 16 palaa saadaan juotettua kerralla oikeisiin kulmiin keskenään? Pitäisi tehdä vielä sellainen lisäpala, joka auttaa siinä asettelussa ja juottamisessa. Tai jokin tukirakenne tuon pyramidin alle juotosten ajaksi. Jokainen kulma voi muuten heilahtaa millin osia ja sehän sitte näkyy.
 En tajjuu.











torstai 28. syyskuuta 2017

Pari muuttujaa

 Tai, no... lievää vähättelyä. Ehkä parikymmentä muuttujaa oli matkan varrella. Mutta paljon myös oppi asioita! Juottamisesta lähinnä. Vaikken minä siitä juur mitään tajua vieläkään. Mutta tiedänpähän vain, että saumat voi poksahdella auki ja hopealangat sulaa & kimpoilla ympäriinsä ja edellinen juotos voi sulaa viereen uutta tehtäessä ja pihdeilläkän ei välttämättä kannata juotettavia osia kovin puristella. Ja että sitä juotteen sulamislämpötilaa voi tällainen keltanokka kyllä miettiä ja koettaa hifistellä sillä, mutta ammattilainen käyttää vain yhtä ja pelaa siinä olevan parin-kolmen asteen pelivaralla semmoset 97 juotosta samaan helyyn. 

Nöyryyden oppitunteja.



Kivi, labradoriitti, halkesi silloin viikko sitten. Halkeaman kohtaa tukemaan tein kaksi toisiinsa juotettua pikkulehteä. Alun perin olin suunnitellut riipukseen vain yhden ison lehden suojaamaan kivessä olevaa epätasaisuutta. Ripustuslenkin tein hopeaputkesta, jota peittämään tein myös lehden. Putken ja lehden juotosvaiheessa tuli sitten pari muuttujaa... 


Riipuksen tausta lopulta onnistuneiden juotosten jälkeen. Järjettömän kaunis, mielestäni. 



Uutena työnä aloitettiin sormuksen ja kruunuistutuksen tekeminen.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Iha hirveetä

Torstaina ilmeni pari muuttujaa sen korun kanssa.. Siitä toiste.
Sitte koirien kanssa siirtymä 420 km pohjoiseen.
Kaaos kaikkialla.
Muuttolaatikot kyllä tyhjennetty Vammalassa, mutta Lapinlahti on myllätty kahdessa osoitteessa. Eikä valmista meinaa tulla. Nuohoojan sentään sain paikalle, kun itse kävin hänet hakemassa ja palauttamassa kotiosoitteeseensa.


Hermohan siinä välillä meni - niin että piti tehdä jotain muuta välillä. Kuten esimerkiksi sen, saako jääkapissa olevat munat pysymään pystyssä. On kuulemma syyspäiväntasaus...  Kolme onnistui, neljäs ei ollu taivuteltavissa.


Velikin tuli siroteltua eilen. Uurna tosin vielä autossa ja jatosijoituspaikka mietinnässä.

Opintojen rahoitus on yhä auki, valitus kielteisestä päätöksestä pitäisi tehdä huomiseen mennessä, mutta on tässä vähän kaikee.. Kuten tuo muutto, koirien lenkitys, 5h matka takaisin Vammalaan ja tämä blogitehtävä.
Pittää jatkoo raevoomista.